Instagram-kirjat heinäkuu 2023

 

Riikka-Maria Rosenberg / Kati Vuorento / Tammi 2023 / arvostelukappale

Saara ja naakka on kirja täynnä kauneutta, menneiden aikojen lumoa, salaperäisyyksiä ja vähän seikkailuakin. Lukija pääsee eläinrakkaan Saaran ja puhuvan Petersson-naakan mukana nykyhetkestä vuoteen 1779 ja siellä aatelisperheen kartanoon.

Kartanossa asuvasta paronin pojasta, Alexander von Baumgartnerista, tulee Saaran ystävä, vaikka lapset tietenkin oudoksuvat toistensa puheita ja tapoja. Kirjan lopussa on kiva tieto-osio 1770-luvun elämästä ja vähän tuon ajan sanastoakin.

Riikka-Maria Rosenbergin kirjoittama Saara ja naakka on ihastuttava romaani, mutta sanastoltaan ja rakenteeltaan ei helpoimmasta päästä. Kirja onkin oiva sanavaraston kasvattaja sujuvasti lukeville. Tarina vetoaa todennäköisesti parhaiten historiasta ja eläimistä kiinnostuneisiin isompiin alakoululaisiin. Voisin kuvitella, että omia lapsiani pohdituttaisivat etenkin kuvaukset tyttöjen ja eläinten oikeuksista ja yhteiskunnan luokkaeroista.

Tykkäsin kirjan hauskan pienestä koosta. Se jotenkin korosti kirjan suloisuutta. Kuvitus on Kati Vuorennon kynästä ja aivan yhtä hurmaavaa kuin esimerkiksi Penni Pähkinäsydän -sarjassa.


Astrid Lindgren / Ilon Wikland / suom. Kaija Pakkanen / WSOY 1974

Osaa Lottakin ajaa on hilpeä kertomus viisivuotiaan Lotan päättäväisistä pyrkimyksistä ajaa pyörällä. 

Hän on kyllästynyt kolmipyöräiseensä ja haluaisi pyöräillä kuten perheen isommat lapset. Kun Lotan syntymäpäivä koittaa, hän pettyy, kun ei saakaan lahjaksi uutta pyörää. Suivaantuneena hän ottaa ilman lupaa naapurin tädin vanhan polkupyörän ja lähtee viilettämään mäkeä alas. Köpelöstihän siinä käy, ja pian Lotta on mukkelismakkelis Vuorisen tädin puutarhassa ja parkuu täyttä kurkkua nähdessään naarmun polvessaan.

Lotta on yksi suosikkihahmoistani Astrid Lindgrenin tuotannossa. Ja Ilon Wiklundin kuvitus on parasta ikinä.

 

Tiina Tanskanen / Otava 

Tiina Tanskasen kirjoittama, varhaisnuoret mukaansa tempaava Hevostyttö Iitu -sarja kertoo aidon oloisesti tallielämästä ja varhaisnuorten arjesta. Sarjasta on ilmestynyt yhdeksän osaa vuosina 2014 - 2021, eikä enempää ole ilmeisesti tulossa. Tiedän kyllä erään 11-vuotiaan, joka riemastuisi uusista osista...

Hevostyttö Iitun seikkailut sopivat mielestäni parhaiten 9-12-vuotiaille. Kirjoissa käsitellään hevosharrastuksen lisäksi ystävyyttä, ihastumista ja nykynuoren arkea. Jännitystä ja rikoksiakin mahtuu mukaan, mutta meininki ei ole niin hurjaa kuin esimerkiksi Nummelan ponitalli -kirjoissa.

Tanskasen tausta mm. Salattujen elämien käsikirjoitustiimissä näkyy koukuttavina juonikäänteinä myös tässä sarjassa. Luvut päättyvät kutkuttaviin cliffhangereihin.

Heidi Silvan / Myllylahti 2021

Operaatio Hardcore Ysäri ilahdutti kaltaistani 90-luvun teiniä. Kirjan päähenkilö, 12-vuotias Otso, lyö isänsä kanssa vetoa siitä, että pystyy elämään viikon ajan kuin 90-lukulainen: ilman kännykkää, pelikonsoleita tai muitakaan viihdevempaimia. Telkkarista saisi katsella vain niitä peruskanavia.

Otso ylipuhuu parhaat kaverinsa mukaan, ja niin alkaa p i t k ä viikko ilman mitään tekemistä. Vai kuluuko poikien aika sittenkin ihan hyvin?

Nauroin ääneen monta kertaa kirjaa lukiessani, mutta en tiedä avautuuko hauskuus nuorille yhtä hyvin. Hyväntuulista varhaisteinien koheltamista tulviva tarina on joka tapauksessa lukemisen arvoinen, oli sitten ysärielämää kokenut tai ei.

Kiitos muuten Myllylahdelle siitä, että kustannatte paljon varhaisnuorten arjesta kertovaa kirjallisuutta! Sellainen uppoaa ainakin meillä hyvin.

Sarah Onditi & Satu John / Aino Papinniemi / Reuna 2023


Sarah, Afrikan laulujen lapsi on pieni kirja täynnä ihania asioita: musiikin iloa, perhe-elämää, aikaisia aamuja, kavereiden kokoontumisia kaivon äärellä, tähtitaivaan tuiketta, kookospalmuja ja värikkäiden korien punomista akaasiapuiden alla.

Keniassa Ombeyn kylässä varttuneen, nykyisin Suomessa asuvan Sarahin tarina pirskahtelee iloa. Ja upea kuvitus vie mennessään: varsinkin kuvat auringonnoususta ja korien väriloistosta, niin ihania!



Taru Mäkinen / Tammi 1990

Kultainen salama ja polttopullo kertoo epärehellisestä kiinteistönvälittäjästä, joka ei kaihda keinoja yrittäessään keplotella itselleen romaniperheelle kuuluvaa maata. Sattuma heittää Kultaisen salaman kaiken keskelle, ja lopussa avuksi otetaan lapsille tuttu poliisi.

Kultaisen salaman etsivät ovat viisi varhaisteiniä: Reko ja pikkusisko Terhi, Elisa, Hakkeri ja Visa. Mukana on tietenkin myös koira, Bella. Jokaisen lapsen ääntä kuullaan tarinan edetessä. Mukana on myös ihastumisen tunteita puolin ja toisin. Ihastuksen koulukuvan kantaminen lompakossa oli haikea tuulahdus 90-luvulta.

Kultainen salama on minulle lapsuudesta tuttu sekä kirja- että TV-sarjana. Paljon Enid Blytonia näin aikuisenakin lukeneena yllätyin tämän kotimaisen "Viisikon" laadukkuudesta. En muistanut, että tässä sarjassa pohditaan niin tärkeitä asioita. Tässäkin osassa käsiteltiin muun muassa rasismia, romanikulttuuria ja luonnonsuojelua.


Astrid Lindgren / Ingrid Vang Nyman / suom. Kristiina Ekman / WSOY 2017 / arvostelukappale

Peppi Pitkätossu ei esittelyjä kaipaa, mutta välillä maailma kaipaa Peppi Pitkätossua.

Kirjan alussa 9-vuotias, maailman vahvin ja rikkain tyttö, Peppi, muuttaa asumaan ränsistyneeseen Huvikumpuun samanikäisten Tommin ja Annikan naapuriin. Mukana Pepillä on marakatti, hevonen ja kapsäkki täynnä kultarahoja. Pepin isä on kadonnut merillä myrskyyn ja äiti kuollut Pepin ollessa vauva. Omatoiminen ja kapinallinen Peppi pärjää vallan mainiosti ilman huoltajaa, vaikka poliisit yrittävätkin tarinan alussa viedä hänet väkisin lastenkotiin.

Opiskelu ei maailman merillä seilannutta Peppiä kiinnosta, kunnes hän tajuaa jäävänsä ilman lomaa, jos ei käy koulua. Hän viettääkin Tommin ja Annikan luokassa ikimuistoisen päivän ihmettelemällä miksi opettaja jankkaa "kerhotaulusta" ja kyselee tyhmiä. Tommin ja Annikan äidin kahvikutsuilla hän tervehtii hienoja rouvia sanomalla "Sarmanttia, sarmanttia, kautta kunniani!" ja sirottelee lattialle sokeria, koska mitäs muutakaan sirotesokerilla tekisi.

Hyväsydäminen, ilkikurinen ja ehdottoman oikeudenmukainen Peppi on ollut olemassa 1940-luvulta lähtien, mutta sulattaa varmasti uusienkin lukijoiden sydämet. Kristiina Ekmanin suomennos vuodelta 2017 toimii, ja kirjaa on ilo lukea ääneen. Olisipa aika ihanaa, jos oikeasti voisi mennä Huvikummun verannalle juomaan kahvia Pepin kanssa hienoista posliinikupeista. Kuka lähtisi mukaan?


***

Löydät kaikki kuukausikoosteet tunnisteella Instagram.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Viikon kirja: Ronja ryövärintytär