Mila Teräs, Erika Vik ja Ellen Strömberg: upeita nuortenkirjoja tyttöyden haasteista

Viime ja tänä vuonna on ilmestynyt huikeita kirjoja tyttönä olemisen vaikeudesta (ja ihanuudestakin). 

Tyttöjä häiritään paljon. Grooming (linkki vie Pelastakaa Lapset -järjestön sivuille) ja muu tyttöjen häirintä niin online kuin IRL on ilmiö, joka ei valitettavasti ole katoamassa minnekään. Siksi on hyvä, että häirintää käsitellään ikätasoisesti lasten- ja nuortenkirjallisuudessa.

Tytöille: jos olet kokenut seksuaalista häirintää, kerro asiasta luotettavalle aikuiselle. Keskustelutukea ja neuvoja saat myös esimerkiksi seuraavista palveluista:

Olen lukenut tänä vuonna kolme upeaa kirjaa tyttöydestä. Alla niiden lyhyet esittelyt (julkaistu aikaisemmin Instagramissa: @luemeilleaitikulta).


Mila Teräs / Otava 2022

Yökirjeitä kertoo 15-vuotiaasta Fridasta, joka traumaattisen tapahtuman seurauksena ponnistelee löytääkseen elämänilonsa uudelleen. Fridalla on vaikeaa vähän kaikilla elämänalueilla: ystäväporukka ottaa etäisyyttä, äiti on tavallista nolompi ja isästä kuulee vain harvoin. Suihkussa Frida yrittää pestä itsesyytöksiä ja häpeää pois, mutta kipeä muisto on kuin pinttynyt iholle. Frida ei uskalla eikä kehtaa puhua kokemastaan kenellekään, vaan kirjoittaa tunteitaan auki öisin, kun ei ahdistukseltaan saa nukuttua. Vasta kun hyvä ystävä auttaa hänet alkuun, Frida saa kerrottua aikuisillekin mitä tapahtui hänen ja erään ihan turvalliselta vaikuttaneen vanhemman pojan välillä.

Yökirjeitä
on riipaiseva nuortenkirja, joka kuitenkin päättyy toiveikkaasti. Fridan ja Neon keppariharrastus yllätti ja ilahdutti, kuten Fridan ja Neon ystävyys muutenkin. Kirjassa oli hetkiä, varsinkin alussa, kun olin kuulevinani aikuisen kirjoittajan äänen liian vahvasti. Se ääni kuitenkin hiipui loppua kohti Fridan äänen voimistuessa. Yökirjeitä on herkästi ja tarkkanäköisesti kerrottu kasvutarina tyttöydestä ja seksuaalisesta väkivallasta. Frida pääsi jaloilleen, mutta kaikki eivät pääse.


Erika Vik / Kustantamo S&S 2023

Olivia online on hienosti rakennettu tarina, jonka tunnelma kirjan loppumetreillä tiivistyi lähes pahaenteiseksi. Yllätyin siitä, miten koukuttavaa oli lukea Olivian varhaismurrosiän draamoista.

Olivia on 12-vuotias, kuudennella luokalla oleva tyttö, joka asuu kahdestaan yh-äitinsä kanssa. Isäänsä Olivia tapaa mielellään, mutta tämä asuu Helsingissä eikä aina saa Olivian kanssa sovittuja kyläilyjä onnistumaan. Oharit harmittavat Oliviaa, joka haaveilee vanhempiensa yhteenpaluusta. Senkin takia hän on niin käärmeissään, kun hänen äitinsä haksahtaa muusikko-Ilmariin, joka ihan varmasti on ääliö ja jotenkin epäilyttävä renttu.

Olivia harrastaa tanssimista ja julkaisee silloin tällöin tanssivideoita TikTokiin. Välillä mukana on samanikäinen Venla, jota Olivia pitää parhaana ystävänään. Netistäkin löytyy seuraa: Amiragrrl, joka myös harrastaa tanssia, ja Juneboy_07, jonka kanssa Olivialla alkaa vatsanpohjaa kihelmöivä vispilänkauppa. Kumpaakaan Olivia ei ole tavannut IRL - vielä...

Olivia online käsittelee vakavia asioita, kuten esimerkiksi groomingia. Tästä aiheesta pitäisi puhua enemmän, vaikka se monesti ja monelle vaikeaa onkin. Kiitos siis kirjailijalle, jonka kirja toivottavasti edistää lasten ja nuorten turvataitoja tai ainakin niistä puhumista!

Ps. Juoni ei käy missään vaiheessa liian rajuksi, ja voisin antaa oman 11-vuotiaani lukea Olivia onlinen, mutta ei tämä mikään kepeä teos ole. 

Upeat kannet ovat muuten kirjailijan itsensä kuvittamat!

Ellen Strömberg / suom. Eva Laakso / S&S 2022


Bestikset Mandi ja Malin käyvät 9. luokkaa ja haluavat lisää säpinää elämäänsä. Sitä saattaisi olla tarjolla vähän vanhempien tyyppien bileissä, joihin heitä ei ole kutsuttu. Mutta kukaan ei voi estää heitä pyöräilemästä siitä ohi...silleen arvoituksellisesti totta kai.

Mehän vaan mennään siitä ohi kuvaa tarkkanäköisesti ja taitavasti sitä mitä nuoruus parhaimmillaan ja pahimmillaan on. Kirjailija Ellen Strömberg on onnistunut tavoittamaan ajattoman tunnelman: vaikka tarinassa eletään tätä päivää, on päähenkilön ajatuksissa jotain hyvin tunnistettavaa myös 90-luvun teinille. Sellaista myötähäpeän, hellyyden ja armollisuuden maustamaa been there, done that -fiilistä.

Jos totta puhutaan, välillä tuntui siltä, että luin omaa yläasteen aikaista päiväkirjaani. Miten sitä vertasi itseään muihin, arvioi omaa viehätysvoimaansa, ahnehti ihastusta koskevia tiedonjyviä, pähkäili mahiksia ja kulki kuin liimattuna parhaan kaverin kyljessä. Ja kuten kirjan Mandi, miten sitä epävarmuuttaan luuli, että kun joku känniääliö yritti lääppiä tai esitellä sukukalleuksiaan, siitä olisi pitänyt olla jotenkin imarreltu.

Hieno, raikas, toiveikas ja hauska tyttöyden ylistys - toivottavasti tästä tulee klassikko. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Viikon kirja: Ronja ryövärintytär