Viisi etsivää ja vainukoira päihittävät Goonin jälleen

 

Enid Blyton / suom. Terttu Järvilehto / kansi: Virpi Talvitie / Tammi 2001

Timanttikätkön salaisuus (Tammi 2001) on yhdestoista osa Enid Blytonin seikkailusarjaa, joka tunnetaan myös nimellä Viisi etsivää ja vainukoira. Olen kerännyt itselleni nämä Virpi Talvitien suunnittelemat osat, mutta sarjasta löytyy muitakin versioita. Englanniksi kirja on julkaistu jo vuonna 1957 ja suomeksi Terttu Järvilehdon kääntämänä vuonna 1965.

Tämänkertainen tarina alkaa koomisesti kyläkonstaapeli Goonin erehdyksellä. Goon on vakuuttunut siitä, että hänen arkkivihollisensa, nuori Fredrik Algernon Trotteville, jota tämän ystävät kutsuvat Pullaksi, on lähetellyt hänelle pilailumielessä outoja kirjeitä. Vaikka Goon on Lain koura! Vimmoissaan Goon polkee Pullan luo kovistelemaan tätä.

Goonin aiheeton ränttäys saa aikaan vain sen, että Pulla ystävineen kiinnostuu nimettömistä kirjeistä. He alkavat selvittää mikä on kirjeissä mainittu Muratti-huvila ja kuka on Smith, joka kirjoittajan mielestä pitäisi häätää huvilasta. Ja niinhän siinä käy, että lapset selvittävät jälleen kerran salaisuuden ennen konstaapelia.

Timanttikätkön salaisuus on yksi sarjan hauskimpia osia, mutta laadukkaasta lastenkirjallisuudesta ei tämäkään Blyton kyllä käy.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Viikon kirja: Ronja ryövärintytär