Olipahan taas Gigin tekemä I-HA-NA banneri!

Lupasin kertoa enemmän tästä aivan ihanasta blogibanneristani, jota on blogin tuoreudesta huolimatta ehditty ihastelemaan jo vaikka kuinka. Enkä yhtään ihmettele, onhan sen tehnyt tamperelaistaituri Giannetta Porta, joka pyörittää Olipahan taas -nimistä kuvituspalvelua. Ei varmaan ole olemassa sellaista asiaa, jota Giannetta ei saisi vangittua paperille, enkä voi kuin kadehtia hänen taitojaan. (Edes alkeelliset piirustustaidot olisivat tulleet tarpeeseen viime viikolla, kun kieli keskellä suuta askartelin lapsille Puutalobaby-blogissa mainittuja iltapuuhakortteja, enkä millään, en sitten millään, saanut piirrettyä uskottavaa kuvaa potasta. Päädyin piirtämään vessapaperirullan, josta sentään tuli tunnistettava, koska esikoinen kysyi, että äiti, onko tuo sitä Pirkan sydänvessapaperia?)

Mutta palatakseni vessapaperista vähän oleellisimpiin asioihin (tai toisaalta, onko elämässä paljon oleellisempaa asiaa kuin vessapaperi?), Giannetta siis taiteilee julisteita, kortteja, muistikirjoja, korviksia ja ties mitä kaikkea, myös asiakkaalle räätälöitynä tilaustyönä. Ja minun onnekseni hän tekee myös taustakuvia blogiin!

Alun perin törmäsin Giannettan taitoihin Instagramissa (@olipahantaasgigi), jossa on esillä sekä Giannettan töitä että muuten vain tehtyjä piirustuksia. Kun viime vuonna mietin, millaisen pienen ekstramuistamisen voisimme hankkia veljelleni ja tämän (silloiselle morsiamelle, nyt) vaimolle, keksin tilata Giannettalta veljeni ja tämän vaimon kuvien perusteella räätälöidyn reseptikirjan. Siitä tuli niin ihana, että mietin jo silloin, että Giannettalta täytyy tilata jotain muutakin!

Ja nyt sen muun aika tuli, Lue meille äitikulta -blogin bannerin muodossa. Helposti Giannetta nappasi kiinni ideastani, joka oli sähköpostillinen rönsyilevää ja sinne tänne sinkoilevaa tekstiä ja yksi kalansilmäkuva parvekkeestamme. (Tämän postauksen perusteella saatte varmaan hyvän kuvan siitä, miten rönsyilevää ja sinkoilevaa tekstiä oikein osaankaan kirjoittaa.)

Ah, meidän parveke. Se on meille vähän sellainen mansikkapaikka, joka kesäisin muuttuu ylimääräiseksi huoneeksi, jossa syödään iltapalaa, juodaan päiväkahvit, lueskellaan, rentoudutaan ja katsellaan taivaalla lenteleviä lokkeja. Bonuksena saa katsella läheisen palvelutalon pihalle, jossa vanhukset pelailevat mölkkyä ja kuuntelevat haitarikonsertteja. Olemme sisustaneet parvekkeen mahdollisimman värikkääksi ja mukavaksi paikaksi rennolle oleskelulle, mutta silti vinkkasin Giannettalle, että siitä piirretystä versiosta voisi tehdä vähän unelmaisemman version. Ja Giannetta teki! Oih ja ah, miten sydämeni meni onnesta aivan sykkyrälle, kun näin Giannettan piirustuksen. Siellä minä istuskelen keltaisella sohvallamme kahvikuppi toisessa, kirja toisessa kädessä, lueskellen satua kuopukselle esikoisen loikoillessa vieressä omaa kirjaansa lukien.

Koska yhteiset lukuhetket ovat minulle ja tytöille tosi tärkeitä, on aivan ihanaa, että minulla on nyt piirustukseksi ikuistettuna yksi tällaisista leppoisista hetkistä lempipaikassamme.

Ps. Ettei menisi liian siirappiseksi hehkutukseksi, paljastan esikoisen kommentin bannerikuvaa koskien: "Miksei siinä kuvassa näy se hiirenloukku sohvan alla?" Meillä oli tosiaan tuossa loppukesästä sellainen tilanne, että luonto tuli vähän liian lähelle kesähuonettamme, mutta onneksi luonto myös häipyi taka-alalle ilman, että kenenkään oikeasti tarvitsi päätyä loukkuun. Mutta jostakin syystä halusin kuitenkin jättää tämän hiirenloukkuyksityiskohdan mansikkapaikkakuvastamme pois...

Mikä on teidän perheenne lempi(luku)paikka?