Instagram-kirjat helmikuu 2022

 

Rauhallinen Erkki

Sinikka Nopola & Tiina Nopola / Markus Majaluoma / Lasten parhaat kirjat 2001

Rauhallinen Erkki jäi haaviini, kun pitkästä aikaa pyörähdin Pelastusarmeijan kirpparilla. Humalistonkadun I Care -myymälässä on hyllytolkulla lastenkirjoja, mutta vaihtuvuus aika hidasta. Piipahdus kuitenkin kannatti, sillä olin haaveillut törmääväni Erkkiin juuri tällaisissa ympyröissä. Nautimme kovasti Rauhallinen Erkki harrastaa -kirjasta, ja aina siitä lähtien kun sen luimme, olen halunnut selvittää, että ei kai Erkki ole jopa liian rauhallinen. Erkki-sarjan ensimmäinen osa antaa minulle lopulta vastauksen ja mielenrauhan.

Kirjan takakannessa maalaillaan kauhukuvia paitsi liiallisesta rauhallisuudesta myös naapuruston Villi-Lillistä, jonka Erkin vanhemmat pelkäävät järkyttävän Erkin rauhaa. Vai voisiko olla, että Erkki kaipaa juuri jotain Lillin kaltaista seurakseen? Oli miten oli, tärkeintä on, että tässäkin tarinassa Erkki saa olla oma itsensä. Rauhallisuus kunniaan!

 

Tanssitaan, Sinttu!

Lin Hallberg / Margareta Nordqvist / suom. Marvi Jalo / Tammi 2022 / arvostelukappale

Tanssitaan, Sinttu! on uusin osa ihanasta ponikirjasarjasta, jota kirjoittaa ruotsalainen Lin Hallberg yhteistyössä kuvittaja Margareta Nordqvistin kanssa. Sarjaa suomentaa Marvi Jalo. Sinttu on shetlanninponi, jota alakoulua käyvä Elina hoitaa Siltakylän tallilla.

Sarjassa on ilmestynyt jo 19 kirjaa, eli lukemista kyllä riittää, jos Sintun seikkailuista innostuu! Esikoinen on lukenut koko sarjan, myös tämän uusimman osan, jonka nyt arvon. Siinä Sinttu Elinan ohjaamana harjoittelee kouluratsastusta. Kaksikko aikoo kilpailla Tanskassa järjestettävissä kisoissa, mutta matkaan ilmestyy pari mutkaa.

9-vuotias lukija nautti kirjasta kovasti, mutta yhden huonon puolenkin hän keksi: kirja loppui liian nopeasti! 



 

 

 

 

 

Nilviöt

Roald Dahl / Quentin Blake / suom. Sami Parkkinen / Art House 2005

En muistanut miten ällöttävä kirja Nilviöt on! Omalla tavallaan hauskakin mutta ennen kaikkea iljettävä ja luotaantyöntävä. 

Tämä Dahlin vuonna 1980 kirjoittama kirja kertoo herra ja rouva Nilviöstä, jotka huokuvat pahansuopuutta ja ilkeyttä. He tuntuvat elävän vain tehdäkseen toisilleen kamalia piloja. Heidän julmuutensa kääntyy lopulta heitä itseään vastaan ja he kuolevat "hirvittäviin kutistuksiin".

Luimme Nilviöt parin vuoden tauon jälkeen uudelleen. Lapsia aivan värisytti kaikki se nilviömäinen kamaluus ja tarinan hurja loppu, jossa Nilviöiden kaltoinkohtelemat apinat ja seudun linnut - joiden läheiset olivat päätyneet keskiviikkoisin rouva Nilviön lintupiirakkaan - yhdistivät voimansa kaikkien aikojen pränkkiin.

Nilviöissä korostuu Roald Dahlin omalaatuinen, jopa vähän vinksahtanut tapa kuvata ihmisiä. Dahl osasi kirjoittaa huikeita lastenromaaneja, kuten Matilda ja Iso kiltti jätti, mutta mikään mukava herrasmies hän ei tosielämässä ollut. Dahlin rasismi ja naisviha ovat olleet suurennuslasin alla viime vuosina, ja kirjailijan nimeä kantava hyväntekeväisyyssäätiö on pyytänyt julkisesti anteeksi esimerkiksi Dahlin juutalaisvastaisia kommentteja.

Kirjoitin pari vuotta sitten Dahlin kirjoista myös blogiin, laitan linkin stooreihin, jos tuo vanha julkaisu kiinnostaa.

Luetaanko teillä Roald Dahlia?


Etsiväkaksikko - Operaatio Sirkus

Jǿrn Lier Horst / Hans Jǿrgen Sandnes / suom. Sanna Manninen / Otava 2021 / arvostelukappale

Etsiväkaksikko Tilda ja Oliver ovat taas uuden pulman parissa kirjassa Operaatio Sirkus. Tällä kertaa he alkavat selvittää varastetun keräilynallen tapausta. Nokkelat lapset hoksaavat pian, että varkauteen liittyy lähikaupunkeja kiertävä sirkus. He virittävät varkaalle ansan, ja taas on yksi rikos selvitetty!

Etsiväkaksikko-sarja kuuluu esikoisen lemppareihin. Sen lisäksi, että kirjoissa on runsas, värikäs kuvitus, fonttikoko on ihanan isoa. Pieni kirjainkoko on nimittäin esikoisella heti dealbreaker! 

Oletteko muuten tutustuneet Etsiväkaksikkoa kirjoittavan Jǿrn Lier Horstin nuorille suunnattuun CLUE-dekkarisarjaan? En ole lukenut niitä ja mietin, että ovatkohan ne liian jännittäviä 9-vuotiaalle?

Kuvituksen on taiteillut Hans Jǿrgen Sandnes ja kirjan on suomentanut Sanna Manninen.


Mestarietsivä Peppunen - Mestarivaras ja Hohtava huntu

Troll / suom. Mayu Saaritsa / Otava 2022 / arvostelukappale

Mestarietsivä Peppunen piereskelee taas rikolliset tainnoksiin sarjan vastikään ilmestyneessä kahdeksannessa osassa. Kirjassa on tuttuun tapaan kaksi arvoitusta. Molemmissa seikkailee aiemmistakin osista tuttu Mestarivaras U. Myös Peppusen uskollinen mutta vähän hermoileva avustaja Brown tutisee mukana.

Meillä molemmat lapset tykkäävät Peppusista, sillä vaikka itse tarina jääkin vähän ohueksi, lukijat saavat hioa omia päättelytaitojaan monissa juoneen liittyvissä tehtävissä.

Ensimmäinen Peppunen-kirja julkaistiin suomeksi vuonna 2018. Kirjoitin pöräyttelevästä etsivästä silloin blogiin ja laitan stooreihin taas linkin tuohon juttuun. 


Mennään jo pilkille!

Maria Kuutti / Elina Jasu / Kvaliti 2022 / arvostelukappale

Mennään jo pilkille! kertoo Ilmarista, joka tykkää kovasti kalastamisesta. Hän käy isänsä kanssa ostamassa pilkkitarvikkeet ja olisi jo kovaa vauhtia menossa jäälle, mutta isällä on ensin kaikenlaista kuten aikuisilla tuppaa olemaan: pitää laittaa ruokaa, ottaa nokoset ja hoitaa tärkeä puhelu...Ilmari meinaa jo hermostua, mutta onneksi pappakin on tulossa pilkkimään.

Olipa hurmaava kirja! Vaikka itse olen vähän kuin Ilmarin äiti, joka mieluiten vain onkii, aloin haaveilla pilkille menosta - tai oikeastaan kahvin hörppimisestä jäällä lasten pilkkiessä.

Mennään jo pilkille! on helppolukuinen: virkkeet ovat lyhyitä, kirjainkoko iso, sanavalinnat tavallisia ja kuvitus aivan ihanan isoa ja tarinaa tukevaa. Tämä kirja voisi toimia myös S2-oppilailla!

Heidi ja vaarojen vuori

Fred ja Mark Brogger / suom. Hannele Pietikäinen / Otava 1991

Muistatteko herttaisen Pikku Heidin ja Alppivaarin? Entä hyväsydämisen Vuohi-Pekan, jota Heidi opetti lukemaan? Johanna Spyrin hyvän mielen klassikkoon pohjaa vähän erilainen Heidi-kirja: Heidi ja vaarojen vuori (1991).

Kirjan alussa 15-vuotias Heidi hyvästelee läheisensä ja lähtee opiskelemaan italialaiseen sisäoppilaitokseen. Armeijaan lähtevän Pekan hyvästely on haikeaa, sillä kaksikon välillä kipinöi jännittävästi. Elämä sisäoppilaitoksessa on ihan mukavaa, mutta pian Heidin ja koulutovereiden elämä mullistuu. Italia lähtee mukaan ympärillä vellovaan ensimmäiseen maailmansotaan, ja Heidi joutuu ystävineen julman pariskunnan pyörittämään orpokotiin.

Heidin rohkeus ja sinnikkyys siivittävät nuoret pakomatkalle halki vaarojen vuoren. Orpokodin johtaja, signor Bonelli, lähtee jahtaamaan tyttöjä keinoja kaihtamatta. Toisaalla Pekka on lähtenyt etsimään Heidiä, mutta joutuu pian itsekin vaaraan.

Kirja kuuluu lasten- ja nuortenkirjojen kategoriaan, mutta sisältää väkivaltaa ja kuolemaa. Tunnelma on paikoin ahdistava. Sen vuoksi tämä kirja sopii mielestäni paremmin aikuisille tai ehkä YA-kirjaksi. Itse luin tämän lapsena ja muistan ahdistuneeni erityisesti orpolasten viemäripaosta ja lasten löytämästä pikkulapsen luurangosta. Sijoitan kirjan Lastenkirjahaaste 2022:n kohtaan "Lastenkirja, joka sopii mielestäni paremmin aikuisille."

Kirja perustuu Fred ja Mark Broggerin elokuvaan Courage Mountain. Kirjan on suomentanut Hannele Pietikäinen ja julkaissut Otava vuonna 1991.

Laitan stooriin linkin myös Pikku Heidistä kirjoittamaani vanhaan postaukseen. Sieltä löytyy myös hyvin ankara aakkosloru...


Heinähattu ja Vilttitossu loman tarpeessa

Sinikka ja Tiina Nopola / Markus Majaluoma / Tammi 

Esikoinen valitsi iltasaduksi Heinähattu ja Vilttitossu loman tarpeessa -kirjan. Sain sitä lukiessani sellaisen nauruhepulin, että oksat pois. Lukemisesta ei tullut mitään, kun aina uuden sanan kohdalla aloin ulvoa naurusta niin että kyynelet valuivat pitkin poskia. Matti Kattilakosken organisoimat tienylitysharjoitukset heijastimineen, joista seurasi Alibullenin neitien avaruusolentosäikähdys, tarjoilivat yliampuvan hauskaa viihdettä!

Harjoitukset olivat osa Matin turvallisuussuunnitelmaa, joka sai Hannan hermot kiristymään. Hän haaveili lomasta ja Matti vain käskytti heitä pelastautumaan leikkitulipalosta! Kun Hanna ilokseen voitti risteilylahjakortin, perhe lähti laivalle. Risteily ei mennyt aivan nappiin, mutta ainakin perhe pääsi käymään Tukholmassa. Vai pääsikö sittenkään...

Tämä kirja saa Nopola-asteikolla viisi tähteä!

Muumipeikko salapoliisina

Harald Sonesson / Kolibri Kustannus

Kävisikö tämä hassu pieni kirja ensidekkariksi tuleville whodunit-kirjojen lukijoille?

Muumipeikko salapoliisina -kirjan alkuasetelma on kutkuttava: kun muut muumit ovat jo syöneet omat omenansa, on Muumipapalla vielä vadillinen jäljellä. Lukijalle vihjataan, että muut kadehtivat Muumipapan omenaonnea, eli perheen sisäisissä suhteissa on selkeitä jännitteitä.

Eräänä aamuna Muumitalossa herätäänkin sitten järkyttävään näkyyn: keittiönpöydällä on puoliksi syöty omena! Miten julkea, röyhkeä temppu - ihan kuin joku haluaisi oikein irvailla Muumipapan kustannuksella! Muumipeikko päättää selvittää kadonneen omenan mysteerin, mutta varas on nokkelampi ja ryövää taas seuraavana yönä yhden omenan.

Tunteet saavat ylivallan Muumitalon asukkaissa, kun Muumipappa vetoaa poikaansa, että tämä jatkaisi rikoksen selvittämistä. Muumipeikko päätyy kuulustelemaan ystäviään Pikku Myytä ja Nipsua, joista toinen käyttäytyy uhkaavasti ja toinen hermostuneesti. Molemmat kiistävät tietävänsä mitään luvatta syödyistä omenoista. Tilanne alkaa vaikuttaa lohduttomalta, mutta sitten Muumipeikko keksii virittää varkaalle ansan.

Ja kun varkaan henkilöllisyys seuraavana aamuna paljastetaan, lukija jää haukkomaan henkeään - miten nerokas loppuratkaisu! Kyllä vei kirjoittaja Harald Sonesson lukijaa kuin pässiä narussa.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tällaisia lisää, kiitos! Etsivätoimisto Mysteeri -sarjassa lapsikin saa olla salapoliisi

Soturikissat: Mitä ne ovat ja miksi niistä tykätään niin paljon?

Rowlingin hyväntekeväisyyskirja Ikkabog