Seikkailujen sirkus vie lukijan kuvitteelliseen Tauri-Hessiaan

 

Enid Blyton / kuv. Stuart Tresilian / suom. Riitta Wejberg / kansi Maija Karma / WSOY

Enid Blytonin Seikkailujen sirkus oli yksi oman lapsuuteni lempikirjoista. 

Tarina alkaa Neliapilan* pääsiäislomasta ja vieraasta Gustavius-pojasta. Salainen agentti Bill Cunningham, josta on sarjan edetessä tullut lasten isäpuoli, kertoo vastahakoisesti lapsille, että Gustavius onkin Tauri-Hessian kruununprinssi Aloysius Gramondie Racemolie Torquinel, jota Bill on määrätty suojelemaan.

Aloysius onnistutaan sieppaamaan, sillä totta kai Englantiin matkustaneet taurihessialaisrikolliset arvaavat, että heidän kohteensa lomailee syrjäisessä louhoskylässä keskellä ei mitään. He onnistuvat huiputtamaan Billiä ja lennättävät prinssin sekä muut lapset Tauri-Hessiaan. Jack on nelikosta ainoa, joka ei jäänyt vangiksi, joten hän päättää pujahtaa salamatkustajaksi samaan lentokoneeseen ollakseen lähellä ystäviään ja pikkusiskoaan.

Sattuma vie Jackin sirkukseen, ja sirkusväen avulla hän pelastaa kaikki pulasta. Loppu hyvin kaikki hyvin, ja prinssi Aloysius saa lopuksi vielä kuninkaalta luvan leikata pitkät hiuksensa lyhyiksi, koska onhan se nyt väärin ja traagista, että pojalla on pitkät hiukset. (Kirja on peräisin vuodelta 1952, toim. huom.)

Jälleen yksi kömpelö, asenteellinen ja samaa toistava seikkailukirja Blytonilta. Joka kerta, kun oikeasti luen näitä lapsuussuosikkejani, alan kyseenalaistaa oman keräilyvimmani järkevyyden. Olen nimittäin haalinut jo melkein kaikki Blytonin kirjat hyllyyni.

*Neliapilaan kuuluvat sisarukset Filip ja Dinah sekä sisarukset Jack ja Anne. Filip ja Dinah ovat Allie Cunninghamin biologisia lapsia. Hän adoptoi Jackin ja Annen sarjan ensimmäisessä osassa nimeltään Seikkailujen saari. Samassa kirjassa lapset tapaavat myös Bill Cunninghamin, joka myöhemmin avioituu Allien kanssa.


Blytonin kirjoista myös seuraavissa postauksissa:


Enid Blyton - ristiriitainen menestyskirjailija

Enid Blyton kirjoitti saman tarinan satoja kertoja - miksi hänen kirjansa houkuttelevat yhä?

Viikon kirja - Viisikko karkuteillä

Viisikko-bingosta hupia lukuhetkiin

Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään kiinni. Mutta ei se ollutkaan käs
Lue lisää

Salainen puutarha on inspiroiva klassikko

Kuva
Kirja saatu kustantajalta arviointia varten. Muistan tykänneeni Salaisesta puutarhasta lapsena, mutta en muistanut juonesta muuta kuin sen, että joku lapsi oli ihan piloille hemmoteltu ja jossain oli salainen puutarha. (No tuo jälkimmäinen on toki pääteltävissä ihan kirjan nimestäkin.) Omat lapseni ovat usein tykänneet samoista kirjoista ja klassikoista kuin minä, mutta jouduin kuitenkin hiukan myymään kirjan ideaa heille ennen kuin he innostuivat. Lopullisen sysäyksen Salaisen puutarhan lukemiselle antoi lopulta kuopuksen iltasatuvalinta, Matilda , jossa päähenkilö kehui kirjaa. Esikoinen päätti sillä hetkellä, että hyvä on, luetaan tämä sitten seuraavaksi. Salainen puutarha on F. H. Burnettin  vuonna 1911 kirjoittama valovoimainen tyttökirja, jossa 10-vuotias, sairaalloiseksi ja kärttyisäksi kuvailtu Mary Lennox muuttaa Yorkshiren perukoille kolkkoon kartanoon kaukaisen sedän elätettäväksi. Maryn vanhemmat nimittäin kuolevat koleran runtelemassa Intiassa, eikä orvolle Marylle jää ket
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee erityisen läheiseksi Pekan so
Lue lisää