Kettusaari on ajaton lastenromaani luonnonsuojelusta


Lea Pennanen / Elina Vanninen / Otava 1983

Lea Pennasen lastenromaani Kettusaari on kerronnaltaan rikas tarina luonnonsuojelusta ja eläinten oikeuksista. Kertomus mukailee Pennasen aiemmin kirjoittamaa Pikku siili -kirjaa, mutta on vertauskuvallisempi ja vimmaisempi kuin edeltäjänsä. Ihmisen piittaamattomuus ja tuhoisa toiminta, samoin kuin julmuus eläimiä kohtaan, tulee harvoin iholle niin vahvana kuin Kettusaaressa. Lapset kuuntelivat hiljaisina, kun sinipukuinen kuolema saattoi loukkaantuneet eläimet hellästi "kuun kultaiselle lautalle". 

Kettusaaren pääeläin on empaattinen ja rohkea Pikkukettu Solomon Ruusukorva, jonka kohtalona on johdattaa eläintoverinsa tuhoutuvasta Vanhasta metsästä turvalliseen Kettusaareen. Kettusaari on eläinten luvattu maa ja rauhan tyyssija, jonka vain sydämestään hyvät voivat nähdä. Tarinan alussa Solomonia kiusataan, sillä hän on kasvissyöjä toisin kuin lajitoverit. (Myös Pikku siili -kirjan Kettu Keikurasta tuli lopulta "omenakettu", eikä se enää jahdannut pientä metsänväkeä pata valmiina päässä.)

Puolivälin jälkeen Kettusaari kadotti hetkeksi rytminsä ja jäi lillumaan Solomonin tapaamien Pilvikettujen lumoon. Mutta saaren lähtiessä liikkeelle etsimään pulaan jääneitä eläimiä, tarinakin lähti taas kulkemaan. Kun Kettusaareen pelastettiin perinteisten metsäneläinten lisäksi yllättäen myös norsuja, leijonia ja kirahveja, tarina alkoi muistuttaa kertomusta Nooan arkista ja Solomon tuntui raamatulliselta pelastajalta.

Lea Pennasella on hyvin omintakeinen kirjoitustyyli, josta meillä pidetään kovasti. Metsän tunnelma oli erityisen hienosti kuvattu: metsä on samaan aikaan rauhoittava ja jännittävä, salaperäinen siinä missä tuttukin.  Luonto on paikoitellen raju ja arvaamaton, mutta myös lempeä ja antelias. Jos etsitte pienillekin lapsille sopivia seikkailuja, joissa käsitellään luontokatoa ja eläinten oikeuksia, suosittelen Kettusaarta ja Pikku siiliä

Lue esittelyt myös muista Pennasen lastenkirjoista:

Pikku siili

Piilomaan pikku aasi

Me Leijonat

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Viikon kirja: Ronja ryövärintytär