Ihmemaa Oz - klassikko joka yllätti ja hurmasi



 

Ihmemaa Oz

L. Frank Baum / suom. Tuomas Nevanlinna / Art House 2022 / arvostelukappale

Ihmemaa Oz oli lasten mielestä yksi parhaimmista iltasatukirjoista pitkään aikaan - siitä huolimatta, että heillä oli paljon ennakkoluuloja kirjan vetovoimaisuudesta. Onneksi pidin pääni ja aloin lukea tätä Lyman Frank Baumin klassikkoa, sillä tarina tempaisi lapset mukaansa ensisivuilta lähtien kuin se pyörremyrsky, joka lennätti Dorothyn Kansasista velhojen ja noitien maailmaan.

Orpo Dorothy, joka on tottunut vaatimattomaan elämään Em-tädin ja Henry-sedän kanssa Kansasin preerialla, päätyy pyörremyrskyn oikusta keskelle pelottavaa Ihmemaata. Samalla hän tulee vahingossa vapauttaneeksi munskotit idän ilkeän noidan hirmuvallasta. 

Pohjoisen hyvä noita, joka lennähtää paikalle kuultuaan munskottien orjuuden päättymisestä, neuvoo Dorothya hakeutumaan mahtavan Oz-velhon puheille Smaragdikaupunkiin. Oz on ainoa, joka voi auttaa Dorothyn ja tämän Toto-koiran takaisin Kansasiin. Dorothy lähtee urheana matkaan ja tapaa oljilla täytetyn variksenpelättimen ja peltisen kirvesmiehen, jotka hän pelastaa pulasta. Pelätin ja Peltimetsuri päättävät myös hakeutua Ozin puheille, sillä Pelätin tahtoisi aivot ja Peltimetsuri sydämen. Pian heidän matkaansa liittyy myös Pelkurileijona, joka kaipaa rohkeutta. Monien vaarojen jälkeen seurue pääsee Ozin hallitsemaan Smaragdikaupunkiin esittämään toiveensa.

Oz asettaa matkalaisille ehdon: jos he tuhoavat lännen ilkeän noidan, hän toteuttaa heidän toiveensa. Tehtävä tuntuu mahdottomalta, mutta Dorothy päättää yrittää. En halua spoilata tarinaa liikaa, jos se on jollekin vielä tuntematon, joten en kerro juonesta enempää.

Ihmemaa Oz oli huikea, jännittävä ja viihdyttävä lukuelämys. Huumoriakin riitti, tosin minusta tuntuu, että suurin osa komiikasta oli tahatonta. Kirjassa oli myös joitakin vähän julmempia kohtia (ilkeiltä susilta esimerkiksi lyötiin kirveellä päät poikki). Tässä valossa tuntuu hauskalta, että kirjailija oikein erikseen mainitsi esipuheessaan jättäneensä tarinasta "painajaiset pois". 

Joitakin toissijaisia seikkailuita olisi mielestäni voinut jättää pois ilman, että ne olisivat mitenkään haitanneet juonta. Esimerkiksi luku nimeltään Särkyvän posliinin maa tuntui vähän irralliselta. Tästä huolimatta Ihmemaa Oz on loistava kirja, enkä mitenkään ihmettele sen suosiota lastenkirjaklassikkona.

 


Lue myös nämä klassikot:

Pikku naisia on lumoava klassikko

Pikku prinsessa herättää ajatuksia eriarvoisuudesta

Salainen puutarha on inspiroiva klassikko

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Koditon - mieltä lämmittävä klassikko

Maija Poppanen - ristiriitainen mutta rakastettava klassikkohahmo

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Soturikissat: Mitä ne ovat ja miksi niistä tykätään niin paljon?

Tällaisia lisää, kiitos! Etsivätoimisto Mysteeri -sarjassa lapsikin saa olla salapoliisi

Salainen puutarha on inspiroiva klassikko