Kauan eläköön Runotyttö!


L. M. Montgomery / suom. Kaisa Ranta / kannet: Nuppu Print Company / Art House 2023

Runotyttö on Kaisa Rannan uusi suomennos L. M. Montgomeryn klassikosta, jossa orvoksi jäänyt Emily joutuu sukulaisten hoiviin. Haaveellisen ja syvästi tuntevan Emily Byrd Starrin kasvukertomus teki minuun lapsena niin suuren vaikutuksen, että allekirjoitin jonkin aikaa omat tarinani Emilia Uusikuuna.

Runotyttö alkaa surullisesti, kun Emilyn rakas isä kuolee. Äiti on menehtynyt aiemmin, ja niinpä isän hautajaisissa joukko tahdittomia sukulaisia arpoo, kuka joutuu ottamaan Emilyn riesakseen. Arpa osuu ankaraan Elisabeth-tätiin ja lempeään mutta siskoaan arastelevaan Laura-tätiin. Emily viedään Blair Waterin kylässä sijaitsevaan Uudenkuun kartanoon.

Emilyn uusi koti on hieno mutta pelottava paikka, jota syvästi uskonnollinen Elisabeth Murray johtaa rautaisella otteella. Ajankuvaan sopien tytöistä pyritään kasvattamaan hiljaisia ja tottelevaisia siveydensipuleita. Romaanien lukeminen ja (herra paratkoon!) kaikenlainen omien ajatusten raapustelu on ehdottomasti kielletty. Emily on kuitenkin syntynyt kirjoittamaan, eikä mikään voi tukahduttaa hänen intohimoaan: ei Elisabethin mielivaltaiset rangaistukset eikä kyläkoulun opettajan, neiti Brownellin, pilkka.

Emily elää osittain mielikuvitusmaailmassa, mutta on hänellä myös lihaa ja verta olevia ystäviä, kuten tohtori Burnleyn raisu Ilse-tytär, kartanoon apupojaksi pestattu, kunnianhimoinen Perry-poika ja taiteellinen Teddy Kent.

Runotyttö kertoo Emilyn varttumisesta, arjen sattumuksista, lapsen sinnikkyydestä ja rohkeudesta sekä ihanasta tyttöydestä, jota iso osa kirjan aikuisista yrittää vaientaa - onneksi siinä onnistumatta.

Lue myös:

Salainen puutarha on inspiroiva klassikko

Pikku prinsessa herättää ajatuksia eriarvoisuudesta 

Pikku naisia on lumoava klassikko

Vuohi-Pekasta Kuttu-Peter: Johanna Spyrin Heidi on suomennettu uudelleen


Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään kiinni. Mutta ei se ollutkaan käs
Lue lisää

Salainen puutarha on inspiroiva klassikko

Kuva
Kirja saatu kustantajalta arviointia varten. Muistan tykänneeni Salaisesta puutarhasta lapsena, mutta en muistanut juonesta muuta kuin sen, että joku lapsi oli ihan piloille hemmoteltu ja jossain oli salainen puutarha. (No tuo jälkimmäinen on toki pääteltävissä ihan kirjan nimestäkin.) Omat lapseni ovat usein tykänneet samoista kirjoista ja klassikoista kuin minä, mutta jouduin kuitenkin hiukan myymään kirjan ideaa heille ennen kuin he innostuivat. Lopullisen sysäyksen Salaisen puutarhan lukemiselle antoi lopulta kuopuksen iltasatuvalinta, Matilda , jossa päähenkilö kehui kirjaa. Esikoinen päätti sillä hetkellä, että hyvä on, luetaan tämä sitten seuraavaksi. Salainen puutarha on F. H. Burnettin  vuonna 1911 kirjoittama valovoimainen tyttökirja, jossa 10-vuotias, sairaalloiseksi ja kärttyisäksi kuvailtu Mary Lennox muuttaa Yorkshiren perukoille kolkkoon kartanoon kaukaisen sedän elätettäväksi. Maryn vanhemmat nimittäin kuolevat koleran runtelemassa Intiassa, eikä orvolle Marylle jää ket
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee erityisen läheiseksi Pekan so
Lue lisää