Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten. Haudoin pitkään kirjoituslipastoni laatikossa arvostelukappaleena saamaani Nipistäjä-Kerttu -kuvakirjaa ennen kuin päätin lukea sen lapsille ja kysyä heidän mielipidettään. Itseäni kansikuvaan piirretty, kädet puuskassa seisova ja haastavasti tuijottava lapsi ärsytti, mikä varmaan on ollut kuvittajan tarkoituskin: kirja provosoi selvittämään, miksi Kerttu nipistelee. "Kerttu nipistää itseään. Käteen sattuu, eikä siitä ole muutenkaan hyötyä. Ihminen ei voi huomata itseään, ei sanoa itselleen "Hei Kerttu, onpa kivaa, että olet siinä, mitä kuuluu, tehdäänkö yhdessä jotakin?"" Kerttu elää nelihenkisessä perheessä äidin, isän ja veljen kanssa. Vanhemmat vaikuttavat aika stereotyyppisiltä ruuhkavuosivanhemmilta hajamielisine vastauksineen ja kiireisine olemuksineen, ja velikin on uppoutunut omiin puuhiinsa. Kerttu, joka kyllä tiedostaa n

Kirjat arvostelukappaleita. Kun olin lapsi, sain joka syntymäpäivä ja jouluaatto lahjaksi ainakin yhden kirjan. Tätä äitini aloittamaa perinnettä olen vaalinut omienkin lasteni kohdalla, eivätkä he ole tainneet vielä juhlia sellaista syntymäpäivää tai joulua, jolloin paketista ei olisi paljastunut lastenkirjaa. Joskus voi kuitenkin olla vaikea tietää, mistä kirjasta lapset tykkäisivät. Etenkin jos on ostamassa lahjaa muille kuin omille lapsille. Silloin kannattaa hyödyntää esimerkiksi Lastenkirjainstituutin ylläpitämää Lukemoa . (Lukemo on uusi kirjaportaali, josta voi etsiä luettavaa muun muassa aiheiden, lajien ja hakusanojen perusteella.) Netti on muutenkin pullollaan kirjavinkkejä, ja ideoita voi käydä hakemassa myös kirjastosta. Kannattaa myös kiertää kirppareita hyvien lastenkirjalöytöjen varalta, sillä minäkin olen löytänyt monet lasten lempparit käytettyinä parilla

Kirjat saatu arvioitavaksi blogia varten. Ai että, miten mahtavan salapoliisisarjan  Jutta Tynkkynen  on kirjoittanut! Ihan hämmästyttää, etten ole törmännyt sarjaan aikaisemmin.   Innosta soikeana oli myös esikoinen, joka ilahtui erityisesti kirjojen salapoliisitehtävistä. Kaltaiseni dekkarifanin suu vetäytyi vallan messingille  Etsivätoimisto Mysteeriin  eli Roosaan, Timiin ja Auroraan tutustuessani. Innosta soikeana oli myös esikoinen, joka ilahtui erityisesti kirjojen salapoliisitehtävistä. Tehtävät ovat taidokkaasti laadittuja ja vaativat ainakin ekaluokkalaiselta jo hiukan pähkäilyäkin. Meillä on muutenkin kaikenlaiset etsiväleikit pinnalla: esikoinen tykkää pakata pienen repun täyteen erilaisia salapoliisivälineitä (taskulamppuja, sormenjälkijauhoa, muistikirjoja, kiikareita, suurennuslaseja ja muuta tilpehööriä) ja leikkiä kavereiden kanssa ulkona etsiviä. Kerran löysin hänet lähipuiston puusta mummoksi naamioituneena.  Tynkkynenkin itse asiassa aloi

Ihastuin viime syksynä kirpparilta löytämääni  Beatrix Potterin  vanhaan Petteri Kaniinin tarinat -teokseen ensisilmäyksellä. 1900-luvun alun hempeä kuvitus hiveli silmääni ja tarinoiden jännitys oli niin käsinkosketeltavaa, että molemmat lapset tuntuivat aivan sähköistyvän Petteri Kaniinin seikkailuja kuunnellessaan. Petteri Kaniini lempipuuhassaan herra Vänskän puutarhan antimia varastamassa: Taannoin luimme lasten toiveesta tämän kirjan pitkästä aikaa iltasaduksi. Lapset ovat nimittäin kovin tykästyneitä Ylellä pyörivään Petteri Kaniini -animaatioon ja halusivat samaa kutkuttavaa vaaran tuntua iltasatuhetkiinkin. Kun kirja oli luettu ja kaikki Yle Areenan saatavilla olevat  Petteri Kaniini -jaksot katsottu (moneen kertaan), lupasin näyttää lapsille myös vuonna 2018 ilmestyneen  Petteri Kaniini -elokuvan. Huh millainen viihdepläjäys! Beatrix Potterin pastellinsävyinen

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten. Toimittaja, käsikirjoittaja  Heli Rantalan  esikoisteos  Suurenmoinen sitruunaseikkailu  esittelee meille hyisen Pohjoisnavan jääkarhuineen, hassunkuriset halkolohikäärmeet, papan, jonka intohimo on kuvata sitruunoita ja Tuuli Ajo -nimisen tytön, joka päättää unohtaa pelkonsa ja antautua elämänsä seikkailuun. Niinpä Tuuli lähtee yhdessä papan kanssa ensin ahkiokaupoille ja sitten Armi-tädin lennättämänä Pohjoisnavalle. "Rohkea on se, joka uskaltaa toimia, vaikka pelottaisikin. Sinä taidat olla paljon rohkeampi kuin uskotkaan!" Suurenmoinen sitruunaseikkailu  virkistää kielellään ja toden ja mielikuvituksen sekoittumisellaan. Paikka paikoin naparetken tunnelma tipahtaa tylsän puolelle, mutta toisaalta tarinasta löytyy sieltä täältä hyvinkin raikkaita elementtejä, esimerkiksi kirjan loppuun sijoitettu hauska ja yllättävä tapahtu

Kirjat saatu arvostelukappaleina, arvonnan järjestän itse.  Ryhmä Hau on ollut jo p i t k ä ä n kuopuksen suosikki. Useista synttäripaketeista ja joululahjoista on vuosien varrella paljastunut pentujen figuureita ja ajoneuvoja, ja näillä lapsi leikkiikin lähes päivittäin. Viisivuotias myös katselisi Ryhmä Hauta  telkkarista niin usein kuin mahdollista, mutta koska hän ja ekaluokkalaiseni katsovat piirrettyjä yleensä yhdessä, valinta ei osu pentujen seikkailuihin niin usein kuin viskari toivoisi. Onneksi pentupoppoo pelastaa pulaan joutuneita myös kirjoissa! Monilla kirjastoreissuilla kuopus on poiminut mukaansa yhden jos toisenkin  Ryhmä Hau  -kuvakirjan, mutta tämän blogiarvonnan myötä hän sai ikiomakseen peräti viisi uutta, iloisen vauhdikasta ja värikästä seikkailukirjaa, jotka Otava on julkaissut tänä vuonna monen muun Ryhmä Hau -kirjan lisäksi. Ja tiedättekö mitä? Arvon tismalleen sama

Ensi viikolla vietetään lukulomaa . Useat lukemista edistävät järjestöt ovat yhteistuumin nimenneet kulttuuriministerin tuella koululaisten syysloman lukulomaksi – kaikin puolin kannatettava ajatus minunkin mielestäni! Lukeminen on mahtava harrastus jo senkin vuoksi, ettei se eriarvoista: kirjastokortti toimii ilmaisena passina, teki mielesi sitten minne päin maailmaa tahansa. Turussa vietetään vain kahden päivän lukulomaa, mutta kyllä minilomallakin ehtii matkustamaan vaikka minne, sillä yksi lukuloman parhaimpia puolia on tämä: mihinkään ei tarvitse jonottaa! Jos mielesi tekisi ottaa äkkilähtö jonnekin, mutta et oikein keksi määränpäätä, kivoja vinkkejä löytyy esimerkiksi  Lukuloman  ja  Lukemon sivuilta. Tein myös listan omien lasteni lempikohteista. Jos metsään haluat mennä nyt: käy kurkistamassa, millaista on Soturikissojen reviireillä leivo sämpylöitä Isoäitinallen k

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten. Onko  Pikku hiiri  -sarja teille tuttu? Minä ja kuopus olemme näihin  Riikka Jäntin  pieniin kuvakirjoihin aivan hullaantuneita. (Jos en inhoaisi niin kovasti sanaa  elämänmakuinen , melkeinpä käyttäisin sitä nyt, mutta ei, ei pysty.) Pikku hiiri, Hiiru nimeltään, on alle kouluikäinen lapsi, joka asuu kahdestaan äitinsä kanssa. Uusimmassa  Pikku hiiri ja paukkupakkanen  -kirjassa Hiiru on kasvanut jo eskarilaiseksi ja haaveilee omasta puhelimesta ja lelufiguureista. Hän on alkanut kyseenalaistaa kodin sääntöjä, esimerkiksi kypärämyssyn pukeminen eskariin tuntuu vähän nololta kirpeästä talvipakkasesta huolimatta. Ja eikö sitä puhelinta voisi nyt kuitenkin saada ennen koulun alkua, kun Lylylläkin on? Hiirun äidillä tuntuu olevan loputtomat hermot, vaikka yksinhuoltajan arki ei varmaan ole helppoa. Välillä auttamassa häärivät Hiirulle tärkeät Ukkihiiri ja Mummihiiri.  Pikku hiiri -kirjat ovat vähäeleisiä, leppoisia j

Vieläkö muistatte Neiti Etsivän? Olin nuorempana hyvinkin tykästynyt näihin vauhdikkaisiin jännäreihin, kuuluin muistaakseni jopa johonkin Neiti Etsivä Fan Clubiin! Tässä sarjassa lukemista riittää ahneimmillekin lukutoukille, sillä Neiti Etsivä seikkailee yli sadassa kirjassa.  Tammi on julkaissut tänä vuonna uusia painoksia vanhoista Neiti Etsivistä, mikä sai minut hyvin haikeannostalgiselle tuulelle. Listaan tähän meidän kaikkien oman elämämme salapoliisien iloksi viisi mielenkiintoista Neiti Etsivä -faktaa! Neiti Etsivä Fun Facts #1 Neiti Etsivän nimi on suomeksi  Paula Drew   ja englanniksi  Nancy Drew . Sen vuoksi elokuvien ja TV-sarjojen englanninkieliset sutkaukset tyyliin " Aren't you a regular Nancy Drew! " eivät välttämättä aukea niin helposti suomalaiskatsojalle. #2 Kirjailija  Carolyn Keene  ei ole oikea henkilö, vaan  salanimi  ison haamukirjoittajajoukon takana.  #3 Sarjan ensimmäinen suomennettu kirja  Neiti Etsivä ja kadonnut tes

Marjatta Kurenniemen   Onneli ja Anneli  -kertomukset ovat varmaan suurimmalle osalle tuttuja, mutta miten on  Oli kerran Onnimanni  -kirjan laita? Siinäpä vasta ajaton ja ihana satu vähän kaikenikäisille! Minulla kävi niin hyvä tuuri taannoin kirjaston poistotorilla, että monen muun ihanuuden lisäksi löysin aarrelaareista tuon pitkään himoitsemani Kurenniemen klassikon vuodelta 1953. Ei haitannut yhtään, että kirjan ulkoasu oli jo hieman nuhjuinen, sehän kertoo vain siitä, että satua on luettu monet, monet kerrat! Oli kerran Onnimanni  ei ollut itselleni tuttu kirja. Kuopukselle satu oli luettu päiväkodissa ja hän ei ollut välillä pysyä nahoissaan, koska suhtautui itseensä tärkeänä kokemusasiantuntijana tämän muulle perheelle tuntemattoman sadun suhteen. Esikoinen, joka ekaluokan aloitettuaan kuvittelee välillä astelevansa ihan aikuisen saappaissa, julisti takakansitekstin kuultuaan kirjan " aivan liian lällyksi" . Myhäilin vaivihkaa itsekseni, että kuinkah

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten. Nyt on kuulkaas ilmestynyt sellainen jääkiekkokirja, joka saa kaltaiseni satunnaisen penkkiurheilijankin halajamaan jäälle lämäilemään.  Roope Lipasti  on kirjoittanut  Lätkä-Laurin jääkiekkokirjan,  hauskan ja mielenkiintoisen opuksen, joka taatusti innostaa perheen pienimmätkin jäkisfanit tarttumaan kirjaan (ja mailaan)! WSOY:n  Lukupaloihin  kuuluva Lätkä-Lauri-sarja on siis saanut jatkoa tästä hyvin käytännönläheisestä kirjasta, joka kertoo samalla tarinan Lätkä-Laurin pelistä ja avaa lukijalle jääkiekkokaukalon salaisuudet. Lätkä-Laurin jääkiekkokirjassa  käydään läpi jääkiekon historiaa, tärkeimpiä termejä, varusteita, sääntöjä, pelaajien rooleja, erilaisia rikkeitä ja laukaustyyppejä ja jopa haastatellaan  Saku Koivua!   Tärkeitä apujoukkojakaan ei ole unohdettu: Lisäpisteitä ropisee kirjan lopussa olevasta pienen urheilijan ruokaympyrästä ja jääkiekkosanastosta, josta tällainen sunnuntailuistelijakin voi opete