Miltä näyttää kirjasyksy 2019? Alla muutama tärppi!

Kirjat arvostelukappaleita.
Vielä hetki sitten varhaisaamujen työmatkani olivat heinäkuisen raukeita. Torimyyjät nostelivat mansikkalaatikoita pöydille ja ilmassa väreili lupaus iltapäivän paahteesta. Nyt aamuisin täytyy jo vetää neuletakkia t-paidan päälle, ja mieli on vaivihkaa siirtynyt syksyyn. 
Syksyyn kuuluvat neuletakkien ja kiireisempien aamujen lisäksi myös lastenkirjat. Luimme kesälläkin paljon, mutta tiedän, että iltojen vähitellen pidentyessä ja pimentyessä saan lapset kainalooni satuja kuuntelemaan vielä paljon useammin kuin valoisina kesäiltoina. Loppukesä onkin tuonut tullessaan ilahduttavan määrän lastenkirjauutuuksia, joita kelpaa viltin alla pötkötellen lukea. Esittelen alla muutaman tärpin kirjoista, jotka edustavat keskenään erilaisia tyylejä, mutta joita yhdistää yksi tärkeä asia: ne ovat hyviä.
Ainon ja Matiaksen jännittävä syksy (Nora Lehtinen / kuv. Anne Muhonen / Pieni Karhu 2019)
Selkokielisen lastenkirjasarjan toinen osa käsittelee meidänkin perheessämme ajankohtaista aihetta: ensimmäistä koulusyksyä. Aivan kuten ensimmäisessä osassa (Aino, Matias ja hauskat lomapäivät), tässäkin kirjassa valttikortiksi nousee tuikitavallinen arki. Lämminhenkiset tarinat ja pirteä kuvitus ovat kerrassaan valloittavia!
Pierun elämää (Malin Klingenberg / kuv. Sanna Mander / suom. Hannele Huovi / S&S 2019)
Loruja pieruista – tämä kirjahan on kuin luotu omalle jälkikasvulleni, mietin saadessani käsiini suomenruotsalaisen Malin Klingenbergin kirjoittaman uunituoreen lastenkirjan. Minulla on kaksijakoinen suhtautuminen pieruhuumoriin – välillä toivon sydämeni pohjasta, että lapseni arvostaisivat pieruvitsejä edes hiukan vähemmän, välillä taas, niin no, välillä luen heille aivan innoissani riimejä pieruista. Mutta ovathan nämä nyt aivan mahtavia, lukekaa vaikka itse:
Ei sukeltajan pylly ollut tarpeeksi tiukka.
Pieru luiskahti mereen ja hiippaili hiukka,
pyöri kuplana, kammoksui kummaa kalaa,
sitten saavutti pinnan ja puhkesi salaa.
Pierun elämää -kirjan on kuvittanut Finlandia-palkittu Sanna Mander, ja kirjasta tuleekin itse asiassa vahvasti mieleen Avain hukassa -voittoteoksen herkullisen runsas ja omintakeinen kuvitus. Hannele Huovi puolestaan on riimitellyt ruotsinkieliset lorut suomeksi.
Kadonneet puutarhatontut (Taru Viinikainen / kuv. Oili Kokkonen / WSOY 2019)
Ihastuttava Tiltu ja Lettu -sarja on saanut jo kolmannen osansa. Kyseessä on eittämättä yksi parhaimpia kotimaisia lastenkirjasarjoja, joita viime vuosina on julkaistu, enkä koe liioittelevani, kun vertaan kirjailija Taru Viinikaista syvästi ihailemaani Astrid Lindgreniin. Enkä myöskään usko, että yksikään toinen kuvittaja olisi saanut loihdittua niin yltäkylläisen hyväntuulisen kuvituksen täydentämään Tiltun ja Letun tarinaa kuin Oili Kokkonen
Prinsessa Rämäpää ja vessasanat (Elina Hirvonen & Anna ja Iivari Kiiskinen / kuv. Mervi Lindman / Tammi
2019)
Sympaattinen Rämäpää aloittaa eskarin Elina Hirvosen kirjasarjan toisessa osassa. Kuten ensimmäisessä Rämäpää-kirjassa (Prinsessa Rämäpää ja talvitaika), myös tässä lapsen vahva mielikuvitus on pääosassa. Hirvosen omat alakouluikäiset lapset osallistuivat kirjoitusprosessiin äitinsä kanssa ja toimivat alkusysäyksenä hauskalle vessasanateemalle. 
***

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Doris ja koiranvirka - kuvakirja itsensä arvostamisen tärkeydestä

Pilvipaimen – ehkä kaikkien aikojen paras satukirja!

Veera Virtanen ja kiusaaja jatkaa suosittua lastenkirjasarjaa