Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2017.

Viikon kirja: Jättipäärynä joka kasvoi talon kokoiseksi

Kuva
Joulupukki toi lapsille kivoja kirjalahjoja. Suurimman osan olin paketoinut itse, mutta kuopuksen paketista tupsahtanut jännittävä seikkailukertomus pääsi yllättämään. Se pääseekin nyt heti vuoden viimeisen viikon kirjaksi, sillä molemmat lapset ihastuivat tähän kirjaan kovasti.

Jättipäärynä joka kasvoi talon kokoiseksi on tanskalaisen Jakob Martin Stridin toinen suomennettu teos. Kirja on tulvillaan värikkäitä yksityiskohtia ja jännittäviä juonenkäänteitä. Mitään liian pelottavaa kirjassa ei kuitenkaan tapahdu, vaikka siinä puhutaankin Julmista merirosvoista, merihirviöstä ja Yönmustan meren kummituksista.

Tarina alkaa, kun kaverukset Miksu ja Sebastian istuvat onkimassa. Miksun onkeen tarttuu pullo, jonka sisällä on heille osoitettu kirje. Tutkiessaan kirjettä tarkemmin he tajuavat, että sen on kirjoittanut Jeremias Jylhävirta eli JV, Poutarannan kadonnut pormestari. JV:n katoaminen on aiheuttanut Poutarannassa hankaluuksia, sillä varapormestari Oksa on aina äkäinen ja…

Lapsille, jotka rakastavat vessapuheita

Kuva
Tänään oli työpäivä ja paluu arkeen. Oli vaikea orientoitua työntekoon, kun kroppa olisi halunnut vielä loikoilla sohvalla käsi konvehtikipossa ja pää luuli, että on maanantai. Mutta kyllä tämä taas tästä! Ja on itse asiassa aika virkistävää jättää joulukirjat unholaan ja keskittyä ihan muunlaisiin aiheisiin, kuten esimerkiksi kakkajuttuihin.

Kyllä, kakkajuttuihin. Vessapuheilta ei nimittäin voi välttyä, jos kotona asustaa pieniä lapsia, sillä jostain syystä kakka- ja pissa-asiat kiehtovat lapsia ihan mahdottomasti. (Ja kyllähän pieruhuumori monia aikuisiakin naurattaa.)

Löysin syksyllä kirjastosta helmen, johon arvasin lasten rakastuvan: Pikkumyyrä joka tahtoi tietää kuka kehtasi kakkia kikkaran suoraan hänen päähänsä. Tällä hetkellä tämä lastenkirjallisuuden klassikko on viisivuotiaan toiveesta meillä lainassa jo toistamiseen.

Pikkumyyrä joka tahtoi tietää kuka kehtasi kakkia kikkaran suoraan hänen päähänsä on tarina myyrästä, joka ryhtyy selvittämään, minkä eläimen jätös…

Viikon kirja: Joulutarinat

Kuva
Aatto lähestyy, ja meillä jatketaan joulutarinoiden parissa tunnelmointia. Niissä sentään lunta tuiskuttaa ja lumikinokset kimmeltävät kauniisti. Täällä Turussakin oli jo hiukan lunta, mutta nyt on taas siirrytty perinteisempään loskaan ja jäiseen sohjoon. Silti olen aamuisin kuunnellut lempijoululaulujani hymyssä suin kävellessäni töihin läpi aamuisen keskustan. Yliopistonkadun jouluvalot, Stockmannin satumainen näyteikkuna ja kauppatorille kojujaan pystyttelevät myyjät luovat jouluista fiilistä, vaikka valkeaksi ei taida turkulaisten joulu ehtiäkään.

Tämän viikon kirjaa ei tarvinnut kauan miettiä. Totta kai se on Mauri KunnaksenJoulutarinat! Esikoinen sai tämän meiltä joululahjaksi ensimmäisenä joulunaan, ja siitä lähtien sitä onkin luettu kovasti joulun aikaan. Kirja on kokoelmateos Mauri Kunnaksen kolmesta joulutarinasta: Joulupukki (1981), Kaksitoista lahjaa Joulupukille (1987) ja Joulupukki ja noitarumpu (1995). Lisäksi mukana on CD, jolle Lars Svedberg on lukenut k…

Musiikin riemua: Joulupukin soiva laulukirja

Kuva
Hyvää kolmatta adventtia! Siemailen tässä glögiä ja kuuntelen Spotifyn tarjoilemaa joululaulukattausta. Viikon päästä on jouluaatto, jota meillä odotetaan kyllä jo tosi innokkaasti. (Niin innokkaasti, että lapsilla meinaa välillä karata riehumismopo käsistä.)

Adventtisunnuntain ratoksi ajattelin esitellä laulukirjan, joka löytyy varmaan aika monen lukijankin kodista:
Joulupukin soiva laulukirja jonka on kuvittanut Mauri Kunnas. Jos en ihan väärin muista, lapset saivat tämän mummilta ja ukilta jouluna 2014, ja siitä lähtien tämä kirja onkin säestänyt tämän perheen joulunodotusta.

Joulupukin soiva laulukirja on jaettu kolmeen osaan: Juhla on verraton, Joulupukin töissä ja Joulupuu on rakennettu. Yhteensä lauluja on 43, joten kuunneltavaa kyllä riittää. Toisin kuin monet ääntä tuottavat lelut ja kirjat, tämä kirja ei ole ollenkaan ärsyttävä! Toki asiaan saattaa vaikuttaa se, että rakastan joulua ja joululauluja...

Kirja toimii hyvin yksinkertaisesti: painat napista musiikin pä…

Viikon kirja: Joulukertomuksia

Kuva
Yksi tämän perheen luetuimpia joulukirjoja on jo muutaman vuoden ajan ollut Astrid LindgreninJoulukertomuksia.

Esikoinen sai tämän klassikoita tulvillaan olevan kokoelmakirjan mummilta ja ukilta joululahjaksi kaksivuotiaana. Mitä tulee lumisten maalaismaisemien ja jouluisten tunnelmien kuvaamiseen, Astrid Lindgrenille ei kyllä minun mielestäni kukaan vedä vertoja.

"Heti herättyämme juoksimme keittiöön ja siellä äiti laittoi kuntoon kahvipöytää. Ja sitten me kaikki istuimme olohuoneessa takan ääressä ja joimme kahvia, vaikkeivät meillä lapset saa muulloin kahvia. Ja me saimme rusinapullia ja piparkakkuja ja pikkuleipää. Ja joulukuusi oli huoneessa ja tuoksui niin mahdottoman hyvältä." (On hauskaa, kun on joulu -luku kirjasta Lotta, Janne ja Minnamanna)

Olin ensimmäisenä adventtina Perhekahvila Vaahterapuussa lukemassa joulusatuja ja luin tästä Lindgrenin kirjasta tarinan Lotta osaa mitä vain. Tämä kertomus tarjoilee paljon jännittäviä hetkiä, sillä mennessään auttam…

Kolme kovaa kirjavinkkiä pukinkonttiin

Kuva
Joulu on jo ensi viikolla! Meillä on piiloteltu joululahjoja vähän sinne sun tänne saunasta ja vaatekaapeista lähtien. Pienoisesta tilanpuutteesta huolimatta kyseessä on positiivinen ongelma, sillä pursuilevat kaapit tarkoittavat sitä, että lahjahommat ovat paketissa!

Jos teillä on vielä lahjasäkissä tilaa, tässä muutama hyväksi havaittu kirjahelmi joko yhdessä ääneen luettavaksi tai jo vähän varttuneemmalle lukijalle itse luettavaksi. Kirjat on suunnattu suurin piirtein esi- ja alakouluikäisille lapsille, mutta aikuinenkin lukee näitä ääneen ihan ilokseen.

Kirjat on saatu arvostelukappaleina kustantajilta.


Kirja: Tinkaja Taika

Teksti: Sanna Isto
Kuvitus: Julia Vuori
Kustantaja: WSOY 2011

Tämä Sanna Iston esikoisteos pääsee varmasti lempikirjojen joukkoon, jos lapset ovat tykänneet esimerkiksi Marjatta KurenniemenOnnelista ja Annelista tai Taru ViinikaisenTiltusta ja Letusta.

Kirjan päähenkilöt, Tinka ja Taika, ovat siskokset, jotka asuvat äitinsä ja isänsä kanssa viehättäv…

LEGO 365 Tekemistä vuoden jokaiselle päivälle

Kuva
Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten.

Uskaltaisin lyödä vetoa sen puolesta, että teidänkin kotoanne on lähtenyt joulupukille sellaisia kirjeitä, joihin on raapustettu hatarilla tikkukirjaimilla Lego-aiheisia toiveita. Olenko oikeassa?

Meilläkin esikoisen toinen suurempi lahjatoive liittyy juuri näihin palikoihin, nimittäin Lego Friends Heartlake Hospital -kokonaisuuteen. Tähän asti hänellä on ollutkin vain pikkuruisia Lego-pakkauksia ja yksi isompi laatikko täynnä erikokoisia ja -värisiä Legoja luovaan rakenteluun. Toki ymmärrän, että isolla ja yksityiskohtia tulvillaan olevalla Lego-sairaalalla on sitten kiva leikkiä ja valtavan mukava sitä on varmasti rakentaa, mutta itse toivoisin myös mahdollisimman paljon sitä "tavallista" Legoilla rakentelua. En nimittäin muista omasta nuoruudestani, että me olisimme rakennelleet mitään valtavia Lego-kokonaisuuksia, vaan meidän Lego-leikkimme olivat nimenomaan sitä vapaata, mielikuvituksen sävyttämää puuhastelua. (Minun …

Lukupalat - helppoa luettavaa alakoululaisille

Kuva
Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten.

Asuuko teillä lukumatkansa alkutaipaleella olevia lapsia? Jos asuu, olette ehkä jo tutustuneet WSOY:n Lukupalat-sarjaan. Kyseessä on syksyllä 2016 lanseerattu helppolukuinen kirjasarja 6-8-vuotiaille lapsille. Kirjat, joita kirjoittaa joukko kotimaisia kirjailijoita, sisältävät paljon mukavia kuvia ja sopivan määrän tekstiä. Kirjojen kuvitus ja sisältö rohkaisevat kokeilemaan lukemista ihan itsekseen, mutta toki näitä kirjoja voi lueskella myös koko perhe yhdessä.

Lukupalat-sarja on jaettu hauskasti neljään kategoriaan, jotka ovat Mukavan makeaa! Huvittavan hyvää! Jäätävän jännää! ja Menevään makuun!

Sain WSOY:ltä yhden Mukavan makeaa -kategoriaan kuuluvan kirjan arvostelukappaleena. Henna Helmen kirjoittama ja Reetta Niemensivun kuvittama kirja nimeltään Bellan pentupoppoo kertoo nimensä mukaisesti Bella-koiran pienistä pennuista. (Bellaan ja pentuihin tutustutaan myös kirjassa Bella saa pentuja.) Esikoulua käyvä Julia ja hänen paras ys…

Meillä luetaan Pekka Töpöhäntää

Kuva
Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten.

Pekka Töpöhäntä viettää joulua kertoo kissojen joulunvietosta. Toffen kahvilassa juodaan joulukattilattea ja syödään hiiripipareita ikkunasta roikkuvien ruseteilla koristeltujen rotanhäntien luodessa jouluista tunnelmaa. Pekka kuulee perheensä lapsilta, Ollilta ja Pirkolta, että jouluna puetaan kuusi juhla-asuun ja luulee tietenkin, että kuuselle puetaan ihan oikeat vaatteet. Pirkko kertoo myös, että "jouluna on tärkeintä olla kiltti".

Innoissaan kaikesta oppimastaan Pekka kertoo kaverilleen Maijalle, miten ihmiset viettävät joulua, ja päätyy lopulta pitämään epävirallista joulukoulua Riston ja Rauhan Röllö-pennulle. Monni käyttää tilaisuutta hyväkseen ja lavastaa Pekan syypääksi erinäisiin kommelluksiin ja onnistuu samalla vaikuttamaan itse paljon kiltimmältä kuin onkaan. Monnilla on kavala suunnitelma: hän naamioituu joulupukiksi ja saapuu Ullan järjestämiin joulujuhliin jakamaan lahjoja vain kaupungin kilteimmälle kissa…

Viikon kirja: Prinsessa Rämäpään talvitaika

Kuva
Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten.

Tämän viikon kirjaksi valikoitui saman tien lasten suosioon singahtanut Elina HirvosenPrinsessa Rämäpään talvitaika. Sain kirjan arvostelukappaleena Tammelta ja ensiksi ajattelin säästää kirjan joululahjaksi. Mutta enhän minä sitten malttanut, sen verran hauskan ensivaikutelman kirja antoi, kun sitä ensin itsekseni selailin. Luin kirjan tytöille ensimmäisen kerran viime viikolla iltasaduksi ja sainkin lukea sen heti kaksi kertaa peräkkäin, sen verran riemukkaan vastaanoton se sai.

Elina Hirvonen, joka on kirjoittanut muun muassa upean ja ajatuksia herättävän Kun aika loppuu -romaanin, on julkaissut jo kaksi lastenkirjaa. Ensimmäinen lastenkirja, Näkymätön, on herkkä ja koskettava kirja leikki-ikäisen lapsen surusta, kun häntä ei oteta päiväkodissa leikkiin mukaan. Tämä nyt Viikon kirjana oleva Prinsessa Rämäpään talvitaika puolestaan on hauska ja terävänäköinen kuvaus tuikitavallisesta arkisesta hetkestä - pukemisesta ja pihalle men…

Joulunodotus alkaa: Heinähattu, Vilttitossu ja jouluvintiö

Kuva
Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten.

Blogissa on vietetty tällä viikolla epävirallista Nopola-viikkoa Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset -elokuvan kunniaksi. On aina mahtavaa, kun valkokankaalle saadaan kotimaisia lastenelokuvia!

Tänään Lue meille äitikulta -blogissa vietetään myös joulunavajaisia. Esittelen Nopoloiden hauskan joulukirjauutuuden, Heinähattu, Vilttitossu ja jouluvintiö. Joulukirjaesittelyjä on luvassa tihenevään tahtiin mitä lähemmäs jouluaattoa päästään, ja jouluaiheisia kirja-arvontoja on tulossa myös! Pysykää siis kuulolla. :)

Mutta nyt siihen kirjaan. Tarina alkaa, kun Vilttitossu näkee kadulla pakettiauton, johon naapuruston väki kantaa sylikaupalla leluja. Hänelle selviää, että varattomien kotien lapsille kerätään lahjoja. Vilttitossu, jota ei varsinaisesti tunneta epäitsekkyydestään, päättää naamioitua köyhäksi lapseksi. Hän ripustaa kaulaansa pahvikyltin, jossa lukee:

"KÖYHÄ LASPI. ANNA HETI LELUJA."

Ikävä kyllä Vilttitossu…

Viikon kirja: Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset

Kuva
Viikonloppuna ensi-iltansa saavan Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset -elokuvan kunniaksi julkaisen tällä viikolla Sinikka ja Tiina Nopolan tuotantoa juhlistavia postauksia. Viikon kirjakin on täten Nopoloiden käsialaa.

Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset, johon tuo uusi Heinis-leffakin perustuu, kertoo Kattilakosken perheen mökkilomasta. Hanna-äiti on saanut pienen perinnön ja vuokrannut tyylikkään huvilan, Villa Commodorin. Samoihin aikoihin konstaapeli Rillirouskua lykästää konstaapelien kevätriehassa: hän on voittanut viikon loman Villa Myssyyn. Hetken emmittyään hän päättää ottaa Isonavan reissukaverikseen, ja yhdessä konstaapelit hykertelevät pääsevänsä viikoksi eroon Kattilakosken perheestä. Toisin kuitenkin käy, ja konstaapelit huomaavat kauhukseen joutuneensa Kattilakoskien mökkinaapureiksi! Hädissään he päätyvät esittämään taiteellisia Rubensin veljeksiä hämätäkseen naapureitaan.

Hannaan konstaapelien huijaus menee täydestä, mutta muut perhe…

Finlandia-ehdokas: Avain hukassa

Kuva
Sanna Manderin
AVAIN HUKASSA on tarina yhden kerrostalon erilaisista asukkaista.

Kirja alkaa lapsia kutkuttavalla mysteerillä: kirjan kertoja on hukannut avaimensa! Hän pyytää lukijaa auttamaan, ja samalla päästään kurkistamaan, millaisia asukkaita talossa asuu. Alla muutamia minun ja lasten lempparityyppejä:

Barbarossa on hyvin järjestelmällinen, hän aakkostaa ajatuksensakin. Barbarossan seinällä on varsinkin aikuista lukijaa naurattavia muistilappuja ja hyllyiltä löytyy erilaisia säilytysratkaisuja esimerkiksi varpaankynsille.

Entä sitten Erkki, joka trollaa netissä ja pistäisi yksisarviset lihoiksi? Molempia lapsia mietityttää Erkin pään päälle kohonnut tummanpuhuva myrskypilvi. Mitähän kurjaa Erkille on tapahtunut, kun hän on sortunut nettivihaan?

Teini-ikäinen Kuivalaisen Jimi ei tykkää nimestään ja ottaisi mielellään vähän jotain rokimpaa tilalle. Pirukakkarainen olisi Jimin mieleen.

Ihanan vaaleanpunaisesta yksiöstä löytyy nuudelia kokkaileva prinsessa, joka halusi muu…

Viikon kirja: Se pikkuinen Lotta

Kuva
Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten.

Pukarikadulla asuu omapäinen viisivuotias, Lotta Nykänen. Hän on perheensä kuopus, joka herää eräänä aamuna hyvin kiukkuisena. Hän päättää muuttaa pois kotoa ja saa ystävälliseltä naapurin tädiltä, rouva Vuoriselta, luvan asettua asumaan tämän piharakennuksen ullakolle. Lotan suureksi iloksi ullakolta löytyy nukensänky, pieni kahvikalusto ja kaunis nukke, Viola Linnea. Lotta on tyytyväinen: nyt hän voi keskittyä taloudenpitoon niin kuin äitikin. Vuorisen tädin lähtiessä omaan kotiinsa Lotta huikkaa rehvakkaasti:

- Jos näet Nykäsiä, niin sano, että minä asun nyt omassa talossa enkä ikinä tule kotiin.

Lotan perhe tulee vierailemaan Lotan uudessa kodissa, mutta Lotta tekee heille selväksi, ettei ole tulossa takaisin kotiin, ei edes päivälliselle, sillä hän saa ruokaa Vuorisen tädiltä.

Sitten alkaa hämärtää. Pimeä saapuu ullakolle aika yllättäen, ja vaikka Lotta sanookin rakkaalle pehmolelulleen, ettei häntä yhtään pelota, niin hän my…

Iltasatuja kapinallisille tytöille

Kuva
Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten.

Iltasatuja kapinallisille tytöille -huuma on saavuttanut myös Lue meille äitikulta -blogin. Miten tärkeä kirja! Sain oman kappaleeni Kustantamo S&S:ltä arvostelua varten tällä viikolla ja olen kirjasta hyvin inspiroitunut. Aion kääriä tämän kirjan pakettiin ja antaa sen jouluaattona yhteiseksi lahjaksi molemmille tytöilleni, joille toivon sydämeni pohjasta rohkeutta kulkea omia polkujaan.

Mikä tekee Iltasatuja kapinallisille tytöille -kirjasta niin erityisen? Alla 10 syytä:

1.  Kirjassa on sata tarinaa, jotka kaikki ovat tosia.
2. Tarinat keskittyvät naisiin. Rohkeisiin, älykkäisiin, lannistumattomiin, luoviin, nerokkaisiin, urheilullisiin, uteliaisiin, vahvoihin ja sinnikkäisiin naisiin.
3. Kirja tarjoaa hyviä esikuvia ja myönteisiä roolimalleja. Se rohkaisee tekemään valintoja sen mukaan, mitä itse haluaa, eikä sen mukaan, mitä muut haluavat.
4. Tämä kirja keräsi joukkorahoituskampanjalla yli miljoona dollaria yli 70 maasta, mikä …

Viikon kirja: Muumipeikon luminen aamu

Kuva
Viikon kirja on tällä kertaa Lasten Parhaat Kirjat -sarjaan kuuluva Muumipeikon luminen aamu. Kyseessä on parin euron pihakirppislöytö muutaman vuoden takaa ja yksi molempien lasten kestosuosikeista.

Muumithan nukkuvat talviunta, ja tämäkin kaunis talvipäivä Muumilaaksossa valkenee ensin hiljaisena ja rauhallisena. Muumipeikko kuitenkin herää palellen ja tajuaa, että tuli on sammunut. Polttopuut ovat lopussa myös kellarista, joten Muumipeikko sujauttaa sukset jalkaansa ja lähtee tarpomaan vuorenrinteellä sijaitsevaa halkovajaa kohti. Sillä välin Nipsukin herää kylmyyteen ja kun ei löydä Muumipeikkoa mistään, lähtee hiihtämään tämän perään.

Halkojen saaminen Muumitalon kellariin jyrkän vuoren huipulta ei ole mikään helppo homma, varsinkaan kun Muumipeikko keksii uhkarohkean suunnitelman kuljettaa iso halkokuorma kellariin yhdellä reissulla. Siinä rytäkässä jää Muumipeikon ja Nipsun perään lähtenyt Pikku Myykin jalkoihin. Lopulta kuitenkin polttopuut saadaan kuin saadaankin…

Saaga, Turun pääkirjaston ihana satumaailma

Kuva
- Äiti, voidaanko me mennä tänään kirjastoon? Tuo kysymys lausutaan meillä nykyään harva se päivä. Aivan joka päivä tai edes joka viikko emme kirjastoon ehdi, mutta usein kuitenkin, ja voi että miten me rakastammekaan omaa lähikirjastoamme, Turun pääkirjastoa Linnankadulla.

Itse olen ollut kirjaston palvelujen suurkuluttaja lapsesta lähtien, joten totta kai olen aivan superiloinen siitä, että omat lapsenikin nauttivat kirjastossa käymisestä. Aloin tässä oikein pohtia, että mikähän mahtaa olla se kirjaston suurin vetonaula leikki-ikäisten mielestä ja uskon osuvani ainakin aika lähelle totuutta väittäessäni, että lapset rakastavat kirjastokäyntiin kuuluvaa valinnanvapautta. Hyllytolkulla kirjoja - ja ihan minkä tahansa niistä saa viedä halutessaan kotiin!

Kirjastossa lapsille syntyy myös eräänlainen illuusio liikkumisen vapaudesta. Vaikka pidänkin lapsiani - varsinkin kolmevuotiasta - tarkasti silmällä kirjastossa, saavat he kuitenkin liikkua kirjaston lastenosastolla itsenä…

Viikon kirja: Tiltu ja Lettu - Leikkimökin asukas

Kuva
Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten.

Taru Viinikaisen kirjoittamassa ja Oili Kokkosen kuvittamassa uudessa lastenkirjasarjassa esitellään Tiltu ja Lettu, alle kouluikäiset siskokset. Vappuna Tiltu ja Lettu löytävät uudesta leikkimökistään pertinjuntin. Pertinjuntti ei ole pelkästään tosi hauska sana (kokeilkaa vaikka sanoa lapsillenne pertinjuntti, varmasti alkavat nauraa) vaan myös hassu pikkuinen ukkeli, eräänlainen tonttu, joka on päättänyt talvehtia tyttöjen leikkimökissä. Kesäisin pertinjuntista tulee kesäunta nukkuva, puutarhatonttumainen pihakoriste.


Tiltu ja Lettu ovat tietenkin aika ihmeissään löytäessään pertinjuntin leipomassa heidän leikkimökissään. Pertinjuntti puolestaan on ihmeissään vähän kaikesta ihmisten maailmaan liittyvästä ja onnistuu uteliaisuudellaan saattamaan tytöt aika kiperiinkin tilanteisiin. Jännitystä tarinaan tuo arvaamattoman pertinjuntin lisäksi tyttöjen taianomainen muodonmuutos: Tiltusta tulee puolivaris ja Letusta apinapuoli. Mahtav…

Lasten Kirjamessut Finlandia-talossa

Kuva
Tänään heräsin talviaikaan aamuneljältä. Herätyskello ei olisi soinut vielä puoleentoista tuntiin, mutta kerropa se alitajunnalleni, joka menee aina näihin aikoihin vuodesta sekaisin tästä pimeydestä. Ainakin oli aikaa tehdä kaikessa rauhassa aamutoimia ennen kuin hyppäsimme mieheni kanssa lokakuun viimeisen viikonlopun hämärässä Onnibussiin ja köröttelimme (yllättävän mukavasti) Helsinkiin. Pääkaupungissa ei ollut yhtään sen parempi keli, päinvastoin, hyinen tuuli pieksi sisumme märkien jalkakäytävien lätäköihin ja päädyimme tilaamaan taksin vain noin puolta kilometriä ennen Finlandia-taloa.

Mutta voi mikä autuas lämpö meitä vastaan tulvahtikaan Lasten Kirjamessuilla! Lapsia juoksenteli iloisesti sinne tänne, kahviosta pelmahti nenään huumaava kahvin tuoksu ja pöydät notkuivat värikkäistä lastenkirjoista. Esillä oli myös kauniita kuvitustöitä, ja Satuhuoneessa askarreltiin karkeilla.

Tapasin Lasten Kirjamessujen tapahtumajohtajan Ella Brigatin, joka toimii myös messuj…

Finlandia-lähettiläät: Saako some kirjallisuuden nousuun?

Kuva
Terveisiä Helsingin Kirjamessuilta! :)

Suomen Kirjasäätiö julkisti eilen messuilla - ensimmäistä kertaa koskaan! - kuusi Finlandia-lähettilästä, joiden tarkoitus on herätellä keskustelua vuoden 2017 Finlandia-ehdokkaiden kirjoista sekä kirjallisuudesta muutenkin. Kuten Lue meille äitikulta -blogia Facebookissa seuraavat jo tietävätkin, voin ilokseni todeta olevani mukana tässä hienossa joukossa! Olen ylpeä ja otettu siitä, että vasta syyskuussa someen pyöräytetty Lue meille äitikulta saa olla Finlandia-lähettiläänä paljon enemmän maailmaa nähneiden kirjablogien rinnalla.

Finlandia-ehdokkaat valitaan marraskuussa perinteiseen tapaan kolmesta kategoriasta:

1) Kaunokirjallisuus, jota edustavat Finlandia-lähettiläät Simo Sahlman ja Anu Hirsiaho blogeillaan Lukupino ja Anun ihmeelliset matkat

2) Tietokirjallisuus, jota edustavat Finlandia-lähettiläät Esko Juhola ja Satu Järvinen blogeillaan Kirjamies ja Kirjat kertovat

3) Lasten- ja nuortenkirjallisuus, jota edustavat Finlandia-…

Viikon kirja: Oikotie

Kuva
Tämän viikon kirja on aikamoinen yllättäjä. Se on samalla oiva näpäytys minulle siitä, että oma kirjamakuni ei ole aina sama kuin lasteni kirjamaku. Ensireaktioni Oikotie-kirjaan oli nimittäin vähän sellainen plääh, onpas jotenkin ankean näköinen kirja, tuleekohan tuota kertaakaan luettua.
No, voin kertoa, että on tullut luettua. Joka päivä. Varsinkin kuopus on aivan lumoutunut tästä kirjasta!

Oikotie on kertomus Maijasta ja vaarista, jotka matkalla päiväkotiin kiertävätkin vähän pidemmän kautta (vaari ei ole aivan varma reitistä, ja Maija taitaa vähän juksata häntä). Matkalla Maija huomaa puun juurella kuolleena makaavan linnun. Vaari arvelee sen törmänneen puuhun, käärii linnun nenäliinaan ja nostaa yläoksalle lepäämään. Maija ehdottaa lauluhetkeä linnun muistoksi, ja Maijan laulaessa Ystävä sä lapsien vaari hyräilee hiljaa vieressä. Sitten matka jatkuu marjatarhan kautta omenoita poimimaan. "Osa niistä on mätiä ja ne tallautuvat ruskeaksi muusiksi kun niiden päälle…

Lääkärikirjoja lapsille

Kuva
Tämä on ollut erittäin työntäyteinen viikko, joka huipentui perjantaina viikonlopun alkaessa siihen, että esikoisella kuumemittari näytti yli 38 asteen lukemia. Minullakin vähän kurkkua karhistaa ja nenä on tukkoinen, mutta en yksinkertaisesti aio suostua siihen, että tulisin itsekin kipeäksi, sen verran paljon tärkeitä menoja minulla on ensi viikolla.

Flunssasta ja kuumeesta päästäänkin näppärästi tämän postauksen aiheeseen, joka on ärsyttävän tuttu lapsiperheissä tähän aikaan vuodesta: lasten sairastaminen. Nyt kun pienet nenät valuvat räkää ja omien yöunien soundtrackina toimii lasten yskiminen, on aika listata niitä lastenkirjoja, joissa käydään lääkärissä, sairastetaan, hoidetaan toisia, parannutaan ja vähän myös jännitetään potilaana olemista. Meillä molemmat tytöt ovat aina olleet kiinnostuneita sekä lääkärileikeistä että aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta, ja aikamoinen määrä lasten kirjahyllyyn onkin tällaisia kirjoja kertynyt.

Pidemmittä puheitta, Lue m…